Takapihan Räpätys

Ihmettelin eilen kun meidän pihatielle kaartoi pieni minibussi. Ajattelin että nyt joku on hukassa, mutta pian paljastui että pikkubussi olikin saapunut ihan syystä. Kyseessä oli hieman erikoisempi postiauto, joka toimitti perille niin kauan odotetun viherpeukaloiden lähetyksen. Oi että silmäni kiiluivat kun availin paketteja ja niiden sisuksista pursusi pussitolkulla sipuleita ja taimia. Silmissä hohti jo ihana kesäpuutarha kaikkine kukkineen, mutta se suurin työ on vielä edessä. Eli penkkien raivaus ja taimien sekä sipuleiden istutus. Ehdin hieman aloittaa urakkaa istuttamalla Isabellasyreenin ja muokkaamalla vadelmapenkin. Sitten loppui multa.  Vadelmat muotoilin n. 1 metrin mittaiseen ja 50cm leveään sekä 10cm korkeaan kohopenkkiin. Ripottelin taimien kuoppien pohjalle hieman kanankakkaa. Lopuksi katoin penkin keväällä leikattujen omenapuiden oksista tehdyllä katteella. Kate auttaa pitämään mullan kosteana ja penkki on helpompi kitkeä. Nyt vaan vesi kielellä vattuja odottam

Rakastan vanhoja emaliastioita. Niissä on vain sitä jotakin, ihanaa ajan platinaa. Mutta usein kirpputoreilta ja vanhan tavaran myymälöissä myytävät astiat ovat enemmän tai vähemmän pinttyneen lian peitossa. Halusin kokeilla jospa saisin pienen emalikulhon taas elintarvikekäyttöön sopivaksi. Pinttyneet tahrat eivät lähteneet tiskauksella eikä pesuaineella jynssätessä. Päätin kokeilla taikasientä pinttyneiden tahrojen poistoon. Tätini on kova taikasinen fani ja käyttää sitä lähestulkoon kaikeen mahdolliseen. Kokeilin vielä viimeisenä keinona Taikasieni ECO Poweria ja tadaa, tuloksena putipuhdas ja käyttökelpoinen pinta. Nyt ei tarvitse enään pelätä astioiden pinttyneitä tahroja.

  Hei taas pitkästä aikaa. Viimeisestä kirjoituksesta tuntuu venähtäneen kovin pitkä tovi. Ja niin venähti myös puutarhan kasvillisuus. Kevätkukat kukkivat tänä vuonna harvinaisen myöhään. Helmililjat ja narsissit vat upeimmillaan juuri nyt. Pihalla kasvaa myös paljon kukkia mitä en tunnista. Tämä ei haittaa, sillä rakastan sitä kuinka vanha piha voi olla yllätyksiä täynnä. Vuosi vuodelta löytyy yhä uusia paikkoja, minne vanhat perannat ovat aikojen saatossa tiensä löytäneet. Ehdin istuttelemaan jo osan keväällä ostetuista sipuleista, mutta odottelen edelleen viherpeukaloiden kukkalähetystä. Voi kumpa se olisi pian täällä ja pääsisi pihan uudistustyöt käyntiin. Myös kavulavalle kuuluu hyvää. Vihdoin perunat alkoivat itämään. Istutin lavalle myös yrttejä sekä salaattia, rukolaa ja porkkanaa. Mutta näistä mikään ei ole vielä itänyt. Kurkun ja tomaatin taimet olen vielä pitänyt sisätiloissa, sillä kolea kevät sai minut varovaiseksi. Jospa ne kohta uskaltaisi viedä ulos. Olem