Takapihan Räpätys

Tässä jo hieman hermoilin, että mahtaako myöhäiskeväällä istuttamani kukkasipulit kukkia laisinkaan. Vielä kuukausi sitten tilanne näytti ankealta, mutta nyt meidän piha alkaa pikkuhiljaa päästä komeuteensa. Vielä kukkapenkit ovat hieman karun näköiset (ja rikkaruohoiset), kun vast ikään istutetut perannat eivät ole vielä päässeet valloilleen. Mutta on ihana nähdä että edistystä tapahtuu. Nyt liljat, japanin ihmekukka ja unikot kukkivat. Daaliat tekevät silmujaan ja ne saattavat ehtiä ennen yö pakkasia, mutta hieman näyttää siltä että miekkaliljat eivät ehdi kukkia tänä kesänä. Mutta ei se haittaa, laitoin keväällä miekkaliljojen talvella tekemiä siemeniä ruukkuihin itämään ja niistä saan ensi vuoden mukulat. Ah nyt vain voisin istua ulkona ikuisuuteen ja ihailla. Ihanat liljat kuin irtokarkit. Pioniunikon kukinta on lyhyt mutta kaunis. Kun ilta hämärtyy Japanin ihmekukka availee nuppujaan.

Hyötykasvit, luonnonrohdot ja villiyrtit ovat olleet tänä vuonna kovin pinnalla. Nokkonen taipuu moneksi, voikukka on superruokaa ja raparperia on grillattu pekonin kanssa. Mutta luonnon villejä sekä viljeltyjä kasveja voi käyttää ruoan lisäksi myös teehen. Olen itse kova juomaan teetä ja erityisesti vihreä tee maistuu. Halusin kokeilla teen tekemistä pihalta ja metsästä löytyvistä kasveista. Oppia ja neuvoa sain Kuu Yrttitarhassa  blogista, mitä löytyy mm kätevä yrttienkeruukalenteri. Monia kasveja voi käyttää tuoreena sellaisenaan teehen, mutta itse kuivasin oman teesekoitukseni. Tähän tarkoitukseen taas kasvikuivuri oli omiaan. Paras aika lehtien keräämiseen olisi ennen kukintaa, joten olin hieman myöhässä liikkeellä. Mutta vielä ehtii keräämään monia juuria, kukkia ja marjoja. Keräsin ensin pihalta punaviinimarjapensaan lehtiä ja kävin metsäkedolta noukkimassa puna-apilaa. Tästä villikukkateestä tuli vihreää teetä muistuttava, jossa on hieman hujanainen vivahde. Ja vitamiini

Siinä se nyt on, ihana kasvikuivuri. Olen oikeastaan jo useamman vuoden haikaillut kuivurin perään, mutta nyt vihdoin raaskin ostaa sellaisen. Kaipasin kuivuria aluksi oikeastaan vain sienten säilöntään, sillä kuivattu sieni säilyttää arominsa paremmin. Nyt olen kuitenkin kuivannut sillä jo vaikka ja mitä. Mies hieman tuumi että mahtaako vielä ensi syksynä kuivuri löytää tiensä käyttöön, mutta ainakin toistaiseksi kuivausinto ei ole antanut periksi. Meillä kuivuri laulaakin melkein yötä päivää. Olenkin kuivannut kanttarellit jo vuoden tarpeita varten, enkä enään palaa paistamis ja pakastamis rumbaan. Sienet kuivuvat näppärästi n. 5-7 tunnissa. Sienten lisäksi olen kuivattanut esim mangoa lastuiksi ja yrttejä. Hyvästit siis pölyisten yrttinippujen riiputtamiselle. Halusin kuivurin jossa pystyy säätämään myös lämpötilaa ja sen oikean (tarpeeksi edullisen) kuivurin etsintöihin meni hetki. Sitten löysin omani Motonetistä. Kuivurilla voi perjaatteessa kuivata mitä vain. Jopa vihanne

Olen ainakin muutaman kerran maininnut että remontoimme keväällä keittiömme. Halusin nyt jakaa teille muutamia ennen ja jälkeen kuvia keittiön muodonmuutoksesta. Talo on rakennettu 40-luvulla ja viimeisin remontti sijoittuu ainakin pinnoista päätelle 70-luvun alkuun. Oli siis jo aika päivittää keittiö nykyaikaan. Koko remontin suunnitteluineen toteutimme itse. Ainoastaan kaapistojen rungot tulivat meille valmiiksi koottuna. Minulla ei sinänsä ole mitään vanhoja keittiöitä vastaan, mutta meidän keittiö oli pieni ja epäkäytännöllinen. Keittiöön oli rakennettu isot kiinteät kaapistot, joille meillä ei ole tarvetta. Nämä kaapit vievät ison osan keittiön pinta-alasta ja tekivät pohjaratkaisusta hankalan. Halusimme myös päivittää keittiöön nykyaikaan ja lisätä sekä lämpimän veden että tiskikoneen. Emme kuitenkaan halunneet liian modernia ja päätimme että ehjiä pintoja säästetään mahdollisimman paljon.  Muovimattoa, tummaa oranssia, likaisia laattoja...ilme on todella tunkkain

Viime syksynä opin syömään lampaankääpää. Sienet, nuo luonnon antimista kaikkein erikoisemmat. Ei kasvi, eikä eläin. Sienet tuntuvat jakavan mielipiteitä ahkerasti: joko niitä vihaa, tai sitten niitä rakastaa. En pienenä voinut sietää sieniä. Tai lähdin aina mielelläni tätini kanssa sienimetsään, mutta elämäni kaamein asia oli joutua syömään tädin tekemää tattimuhennosta. Vieläkin selkäpiitä karmii, kuin muistelen kuinka pahalta se silloin maistui (anteeksi vaan täti). Kävin pienen maalaiskoulun ala-astetta ja meillä oli hyvin erähenkinen luokanopettaja. Hän vei meidät joka vuosi yökouluun telttailemaan hämeen maastoon. Siellä opettelimmen kasvien ja sienien tunnistusta. Nyt vaikka osa taidoista on jo unohtunut, olen sitä mieltä että silloin hieman tylsältä tuntunut sienikirjan pänttääminen kyllä kannatti. Teini-iässä maistoin kummisetäni tekemää sienikastiketta ja ymmärsin että sienet eivät maistu samalta kuin tädin tattimuhennos vuosia sitten. Sen jälkeen tuli sieniä syöty

Oi voi, en voi uskoa että siitä on jo kuukausia kun viimeksi ehdin istahtaa blogin äärelle. Tuntuu että näin kesällä on jatkuvasti tehtävää. On häitä, rippijuhlia, lomamatkoja, festareita tai sitten vaan rikkaruohoja kitkettävänä. En siis ole kauheasti ehtinyt hoitamaan tietokonetta viimeisen parin kuukauden aikana. Toisaalta se on ilo huomata, että elämään syntyy niin paljon kaikkea ihanaa tekemistä, että voi huoletta irtautua tietotekniikasta ja sosiaalisesta mediasta. Olen kulkenut pitkin metsiä ja peltojen reunoja, samalla yrittäen hengittää kesää ja auringon lämpöä joka ikiseen soluuni. Saatoin koiralenkillä vain istahtaa mättäälle ja kuunnella hetken sitä kuinka metsä elää ja hengittää. Tuntuu kaiholta ajatella että pian pakkanen syö puiden lehdet ja metsä verhoutuu kuukausia kestävään hiljaisuuteen. Paljon on tapahtunut meidän torpassa. Sain tosiaan vihdoin taivuteltua isäntää remppaamaan meidän keittiön. Päätimme kunnioittaa vanhaa torppaa ja vanha lautalattia kaivettiin

Ihmettelin eilen kun meidän pihatielle kaartoi pieni minibussi. Ajattelin että nyt joku on hukassa, mutta pian paljastui että pikkubussi olikin saapunut ihan syystä. Kyseessä oli hieman erikoisempi postiauto, joka toimitti perille niin kauan odotetun viherpeukaloiden lähetyksen. Oi että silmäni kiiluivat kun availin paketteja ja niiden sisuksista pursusi pussitolkulla sipuleita ja taimia. Silmissä hohti jo ihana kesäpuutarha kaikkine kukkineen, mutta se suurin työ on vielä edessä. Eli penkkien raivaus ja taimien sekä sipuleiden istutus. Ehdin hieman aloittaa urakkaa istuttamalla Isabellasyreenin ja muokkaamalla vadelmapenkin. Sitten loppui multa.  Vadelmat muotoilin n. 1 metrin mittaiseen ja 50cm leveään sekä 10cm korkeaan kohopenkkiin. Ripottelin taimien kuoppien pohjalle hieman kanankakkaa. Lopuksi katoin penkin keväällä leikattujen omenapuiden oksista tehdyllä katteella. Kate auttaa pitämään mullan kosteana ja penkki on helpompi kitkeä. Nyt vaan vesi kielellä vattuja odottam

Rakastan vanhoja emaliastioita. Niissä on vain sitä jotakin, ihanaa ajan platinaa. Mutta usein kirpputoreilta ja vanhan tavaran myymälöissä myytävät astiat ovat enemmän tai vähemmän pinttyneen lian peitossa. Halusin kokeilla jospa saisin pienen emalikulhon taas elintarvikekäyttöön sopivaksi. Pinttyneet tahrat eivät lähteneet tiskauksella eikä pesuaineella jynssätessä. Päätin kokeilla taikasientä pinttyneiden tahrojen poistoon. Tätini on kova taikasinen fani ja käyttää sitä lähestulkoon kaikeen mahdolliseen. Kokeilin vielä viimeisenä keinona Taikasieni ECO Poweria ja tadaa, tuloksena putipuhdas ja käyttökelpoinen pinta. Nyt ei tarvitse enään pelätä astioiden pinttyneitä tahroja.

  Hei taas pitkästä aikaa. Viimeisestä kirjoituksesta tuntuu venähtäneen kovin pitkä tovi. Ja niin venähti myös puutarhan kasvillisuus. Kevätkukat kukkivat tänä vuonna harvinaisen myöhään. Helmililjat ja narsissit vat upeimmillaan juuri nyt. Pihalla kasvaa myös paljon kukkia mitä en tunnista. Tämä ei haittaa, sillä rakastan sitä kuinka vanha piha voi olla yllätyksiä täynnä. Vuosi vuodelta löytyy yhä uusia paikkoja, minne vanhat perannat ovat aikojen saatossa tiensä löytäneet. Ehdin istuttelemaan jo osan keväällä ostetuista sipuleista, mutta odottelen edelleen viherpeukaloiden kukkalähetystä. Voi kumpa se olisi pian täällä ja pääsisi pihan uudistustyöt käyntiin. Myös kavulavalle kuuluu hyvää. Vihdoin perunat alkoivat itämään. Istutin lavalle myös yrttejä sekä salaattia, rukolaa ja porkkanaa. Mutta näistä mikään ei ole vielä itänyt. Kurkun ja tomaatin taimet olen vielä pitänyt sisätiloissa, sillä kolea kevät sai minut varovaiseksi. Jospa ne kohta uskaltaisi viedä ulos. Olem

Yeppee kasvulavakausi on avattu. Tai niin ei ehkä uskoisi kun aamulla katsoin ikkunasta ulos ja horisonttia peitti valkoinen lumivaippa. Auringon paisteessa ulkoa on kuitenkin jo +15 lämmintä, joten uskalsin aloittaa kasvulavakauden muutama päivä sitten. Möyhin lavan perin pohjin ja viime vuoden jäljiltä löytyi vain muutama kevätsipulin mukula. En ole ikinä kasvattanut perunaa, enkä tiedä miten sen kasvattaminen onnistuu lavalla, mutta päätin kokeilla asiaa. Mulla on lavalla hyvin tilaa, noin 7m2. Lajikkeeksi valitiin hankkijan Timo, sillä mieheni kotitilalla Degerby:ssä sitä tavattiin kasvattaa. Ensimmäinen perunasato pitäisi olla jo juhannuksena valmis, mikäli kaikki menee kuten pitää. Olen malttamattomana tehnyt myös hieman muita istutuspuuhia. Kävimme viime viikonlopulla Tampereen Supermessuilla. Messut itsessään olivat pieni pettymys kun vertailen kokemusta edellisen vuoden kokemukseen. Siksi en oiken jaksanut edes ottaa valokuvia tapahtumasta. Myyjiä oli kyllä taas messu

Huomasin tänä vuonna tekeväni taas saman virheen. Kylvän ihan liian aikaisin ja aivan liikaa. Pikkupakkasia on luvattu vielä parille tulevalle viikolle, mutta tämän jälkeen sääennuste näyttää hieman valoisemmalta. Ensimmäiset orvokit olivat jo ilmestyneet puutarhaliikkeisiin ja niitä oli pakko saada. Rakastan tumman samettisia orvokkeja, ne on suloisuudessaan vain niin ihania. Orvokeista tulee aina mieleen kesä, kun meidän pihalla aina ennen nurmikon leikkausta ponnistaa ruohon seasta sieltä täältä villiintynyt orvokki. Orvokit saivat nyt muuttaa sisälle asumaan kunnes ilmat lämpenevät. Tein lohkeilevalle vanhalle kukkaruukulle vaatteet virkkaamalla hamppunarua koriksi. Hamppunaru on ostettu biltemasta. Korista tuli niin kiva että taidan virkana niitä lisää. Hamppunaru kestää jonkun verran säätä, joten se sopii myös ulkokäyttöön. Tänään koulin myös tomaatin taimet isompiin turveruukkuihin ja laitoin yrttejä esikasvatukseen. Istuttelin persiljaa ja basilikaa sekä uusina tutta

Hyvää pääsiäistä kaikille. Meillä on pääsiäinen vietetty rauhallisilla merkeissä kotona oleskellessa. Sain pitkät vapaat tähän pääsiäisen kohdille, ja olen lähinnä käyttänyt aikani siivoamiseen ja leipomiseen. Ilma on ollut täällä kalsea ja synkkä. Lunta tupruttelee aina ajoittain. Tämä on kauhean masentavaa, sillä juuri toivoin että kohta pääsee pihahommiin. No satoi tai paistoi, en malttanut kuitenkaan olla hieman haravoimatta pihaa.  No onneksi olen ehtinyt tekemään myös muutamia kevät askarteluja. Ompelin tässä hieman ennnen pääsiäistä pupupussin suklaamunia varten. Pussi on helppo ommella. Leikataan suorakaiteen muotoinen pala, johon leikataan pupun korvien muodot. Ompele korviin kankaat. Käännä sitten palat oikeat puolet vastakkain ja ompele palat pussiksi ulkoreinoja pitkin. Viimeistele ompelemalla pupulle silmät, nenä ja suu. Pupupusseihin on kiva piilottaa suklaamunia lapsille. Sain tässä hiljattain myös lahjaksi kirjan "100 uutta ja hyödyllistä ideaa puuta

Minulla on viime aikoina jäänyt neulominen hieman vähemmälle. Mutta nyt kun lämpötilat nousee niin että pääsee pihahommiin, mutta ei kuitenkaan ole tarpeeksi lämmin pelkille kumppareille, niin täytyihän sitä neuloa itselleni kunnon saapassukat. Harmaa on ehkä hieman masentava väri kevätsukille, mutta juuri oiva väri mullankääntö sukille. Ei meinaan pienet multaroiskeet haittaa. Sukat on neulottu kärjestä alkaen pyöröpuikolla. Olen nyt opetellut neulomaan kaksi sukkaa yhtä aikaa, ja tuskin palaan enään normaaliin tapaan. Nämäkin sukat on neulottu samasta kerästä, toinen on aloitettu kerän reunalta ja toinen kerän keskeltä. Kuvio on venhäpalmikkoa eli  "whear ear loop" palmikkoa. Lankana ihan perus Novitan 7-veljestä.

Kevään kunniaksi päätin päästää vanhan rähjäisen meikkilaukkuni eläkkeellee ja ommella tilalle muutaman uuden ihanan meikkilaukun. Puuvillainen kangas on ihana löytö eurokankaan palalaarista. Samoin lohenpunainen pitsinauha on eurokankaan löytö. Vetoketjut olen ostanut jostain halpatavara kaupasta 1e/4kpl, joten hintaa ei näille syötävän suloisille pussukoille paljoa kiertynyt. Ompelin pusseja kahta eri kokoa. Isompi meikeille ja pienempi vaikka käsilaukun hiusharjoille, pinneille ja muille tarpeellisille pikkutavaroille. Jos haluaa täydellisen kulmikkaan pikkulaukun kannattaa käyttää tukikangasta apuna, mutta nämä ihanat boxy bagit onnistuvat myös ilman tukikangasta. Kokosin alle ohjeet pussukan ompelua varten. Mitoita kaavasi vetoketjusi pituuteen. Omassa mallissani vetoketju on 20cm pitkä ja laukun pituus on myös 20cm. Tässä näkyvät kaavan ulokkeet ovat 3cmx4cm kokoiset. Kuten kuvasta huomaat tulee kaava taitteen kohdalle, eli kaava on oikeastaan puolikas pussukasta. Taite

Sain tässä hetki sitten kassillisen erilaisia matonkuteita. Kuteista olen tehnyt jo yhden maton meidän makuuhuoneeseen ja olen tässä miettinyt että mitä kivaa nyt keksisin yli jääneistä kuteista.  Olen meidän työpaikalla ihastellut jo pitkään siellä riippuvia macrame amppeleita. Siitä sainkin idean kokeilla amppelin tekemistä matonkuteita käyttäen. Päätin kokeilla ensin ihan tällaista simppeliä versiota jonka tekemiseen meni n. 15 minuttia. Haastetta amppelien punontaan saa lisäämällä erilaisia koristesolmuja ja helmiä. Aluksi tarkoitus oli tehdä amppeli hedelmäkorille/kasviruukulle. Meillä on tapana säästää ihan kaikki mikä on käyttökelpoista. Löysinkin miehen kätköistä tällaisen vanhan lasisen lampunkuvun. Tästä syntyikin tosi kiva lyhty meidän olohuoneeseen. Ajattelin jatkossa myös kokeilla lyhtyjen punontaa juuttinarusta. Silloin saisin kivoja lyhtyjä myös  ulos omenapuun oksiin roikkumaan. Amppelin tekemiseen tarvitse kuteita/lankaa sekä sakset.  Leikkaa kuteista 8 s