Lunta tupaan

Heräsin aamulla siihen tunteeseen että kohta taitaa sataa lunta. Jo muutamana vuonna peräkkäin olen herännyt tällaiseen aamuun ja siihen kun ensilumi tupruttaa alas taivaalta. Kurkatessani ikkunasta huomasin intiutioni osuneen oikeaan.Onko minulla joku syvempi yhteys luontoäidin kanssa, vai miksi ensilumen sataminen saa aikaan tämän tunteen. Ihmettelen myös kuinka ensilumen tuleminen on  aina niin tunteita nostattavaa, vaikka tiedän että "saan" nauttia lumesta vielä seuraavan viiden tai kuuden kuukauden ajan. Käytännöllisyyttä ajatellen lumen tulo kertoo sen milloin viimeistään kannattaa vaihtaa talvirenkaat auton alle. Lumi tuo mukanaan tietenkin myös hieman merkityksellisemmän viestin, tiedon siitä että syksy on nyt virallisesti ohi. Syysihmisenä tämä tietenkin surettaa minua. Sen lisäksi lumen tuleminen kertoo siitä että livumme vielä toistaiseksi aina vain kauemmaksi kesästä ja sen lämmöstä.
Avaan lööppisivuston ja ensimmäinen uutinen hehkuttaa otsikoilla "Tasan kaksi kuukautta jouluaattoon". Joulu, aivan, sekin tulee. Olen jouluihminen, mutta en jaksa nyt innostua tulevasta joulusta. Toivon että saisin viettää jouluni vapaalla. Tiedän kyllä että syöpää vastaan täytyy taistella myös jouluna. Joulun henki ei armahda sairaita ja harvoin myös heitä hoitavia ihmisiä. Mutta joskus sitä itsekkäästi vain tarvitsee aikaa itselleen. Ajatus palaa jouluun ja keskeneräisiin lahjasukkiin. Mutta ehkä tänä vuonna ehdin käydä katsomassa helsingin jouluvaloja ja ostaa lahjasukkani Tokmannin sijaan Stockmannilta.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rintamamiestalon keittiöremontti

Kasvikuivurointia

Ihanat meikkipussukat / boxy bags